Ja 300 graffitikuvan raja on rikottu! Huikea tunnelma, ei muuta kuin kannat kattoon! Ei vaan, mukava juttuhan tuo. Yhteensä 303:n graffitikuvan kymmenestä uusimmasta yhdeksän on Niiralan Muurilta ja yksi Haapaniemeltä. Suurempaa tarinaa näistä ei ole kertoa, sillä ne ovat tarttuneet mukaan usein vain ohi ajaessa, eli näiden taustalla ei ole mitään metsästysreissua. Edellisestä galleriapäivityksestä onkin jo lähes kuukausi, mistä näkyy, että syksyn tuomat kylmät ja yhä pimenevät illat ovat vähentäneet maalausintoa jonkin verran. Pyysin aiemmin ajatuksia, mitä voisi tehdä kun maaginen 300:n raja on ylitetty.. Niitä ei kuitenkaan kuulunut, joten jouduin hieman itse vaivaamaan päätäni. Tuloksena syntyi levyarvostelut, joita on tähän mennessä tullut jo yksi ja tulevaisuudessa toivottavasti paljon lisää! Jotkut tarkkasilmäisimmät varmasti huomasivat, että jo ilmestyneen arvostelun lähettäjänä oli uusi nimi, Croo – mies joka on värvätty uutena tiimiin ja alku lupaa hyvää! Arvosteluita tehdään vain paikallisten artistien levyistä, toisin sanoen niiden artistien, jotka löytyvät sivuston musiikki-puolelta. Niistä saadaan myös hieman sisältöä talven kylmiin iltoihin, kun uudet graffitit käyvät yhä vähemmäksi. Vinkit ovat olleet vähissä, minkä kyllä ymmärtää, mutta Vinkki-sivu toimii samalla myös palaute-lomakkeena, eli kaikenlaiset risut, ruusut ja ehdotukset vinkkien ohella ovat erittäin tervetulleita. Kritiikkiä toivotaan ja toivottavasti myös kestetään 🙂
Nyt se tuli – 100 kuvan raja rikottu! 37 uutta kuvaa, 4 uutta kaupunginosaa, josta seuraa, että kaikenkaikkiaan sivustolta löytyy tällähetkellä 127 kuvaa 11 eri Kuopion kaupunginosasta + vaunuista! Tilastotiedosta retkipäiväkirjaan: Suuntana oli Vuorela ja matkustusvälineenä polkupyörä, kuten yleensä, sekä repussa kamera ja juomapuolta. Inkilänmäen kautta päivärantaan, missä ensimmäisen kerran sai kameran kaivaa laukusta – pyörähdys sillan alla ja matka jatkui. Moottoritien vierustaa Sorsasaloon, missä noustiin toisen kerran kyydistä, ja sillan alle taas. Seuraavana Vuorelaan, siellä saikin sitten pallo hukassa jonkun aikaa pyöriä, koska aiemmin ei ole tullut siellä käytyä, mutta lopulta kuvattavaa löytyi – hyvn säilynyttä 90-luvun graffitikulttuuria! Mutkan kautta alkoi paluumatka ja siitä seurasikin toinen mutka, Rahusenkangas. Täällä alkoi jo hieman epäilyttämään, mutta kun jaksoi sillan alle taas kurkistaa, sitä kuvattavaa löytyi. Kelloniemen kautta keskustaan ja sitten vielä pyörähdys radan varrella Niiralassa. Käteen reissulta jäi aiemmin mainitut 37 graffitikuvaa sekä punainen väri auringon polttamana. Niin ja matkaa reissulle noin 40km.
